Vuosi 385

Vuosi alkaa toiminnallisissa merkeissä, kun keväällä pihamaalle rynnistää reilusti toistasataa vihollista. Hyökkäyksen ensimmäinen aalto kilpistyy ansoihin, mutta seuraava kapuaa jo ruumisläjän yli sisätiloihin. Ahkerimmat asukkaat syöksyvät oitis putsaamaan vereen peittyneitä ansoja, työnsä tuloksena vain entistä enemmän verta ja suolenpätkiä.

Todella taistelukykyisiä kääpiöitä on noin neljä, joten hiisien jahtaamisessa ympäri linnoitusta kuluu aimo tovi ja siviilejä kuolee kuin kärpäsiä. Ruumiiden siirtelyssä rumaan katakombiin ja toisiaan mutiloivien kääpiöiden hillitsemisessä kuluu melkein koko loppuvuosi. Edellistä suurempi ex-tempore-sairastupa pelastaa jokusen hengen.

Siinä sivussa valmistuu lähes virkamiesmäisellä pieteetillä kaksi tuiki tarpeellista rakennusta: magma-akvedukti (pumput puuttuvat) ja paronin huoneisto. Lisäksi rakennetaan puolustusten vahvistamiseksi toinen, entistä helpommin puolustettava sisäänkäynti. Kahta sisäänkäyntiä on nimittäin helpompi puolustaa, eikö vain? Enempi parempi, senhän tietää Uristkin. Uuden sisäänkäynnin paras puolustus onkin upea vedetön vesiansa. Jäämme malttamattomina odottamaan puron sulamista.

Syksyllä rakennettu adamantiinimyllynkivi on nostanut linnoituksen varallisuuden miltei kaksinkertaiseksi ja adamantiinin kiilto silmissään muuttaneet migrantit ovat paikanneet menetykset miltei edellisen vuoden tasolle. Muutoin ei kurjuutta kummempaa.

Vuosi 384

Vuosi on 384, se on tiedossa. Paljon muuta ei olekaan. Mitä helvettiä tässä paikassa tapahtuu? 121 kaiketi järkensä menettänyttä, ja paljonko käyttämättömiä ovia - yli 200! Tienoo on porattu ristiin rastiin täyteen käytäviä, joiden tarkoitusta tuskin tietää kukaan, ja eräässä hautakammiossa on kuudessa arkussa viisi edesmennyttä ja yksi jänis. Osalla sotilaista vaikuttaa olevan kaksien housujen lisäksi päällään kuusi viittaa... Ja miksi tänne ei ole rakennettu pyramidia? Tänne on saatava joku järjestys.

Osa asioita on kunnossakin. Ruokaa on tuhat annosta, juotavaa kuusi sataa, lasisia sirkkelinteriä vinot pinot, ja kaivokin kuivui vasta puron ehdittyä sulaa. Kesään mennessä saatiin ensi töiksi aikaan pienehkö pyramidikin. Rakennettu uusi kalanperkaamo tuli myös tarpeeseen, kun toisaalta kalamiehiä istuu ongella puoli tusinaa. Paikalle hyökännyt jättiläinenkin kohtasi nopeasti kohtalonsa.

Kesemmällä asiat eivät sujuneet aivan parhain päin. Ihmisten kauppakaravaani monine vaunuineen oli juuri saapumassa kauppatorille, kun pihamaalle alkoi vyöryä joka suunnasta jättituhatjalkaisilla ratsastavia hiisiä ja peikkoja. Tapahtumia on vaikea kuvailla tarkoin, mutta karavaani väkineen ja eläimineen teilattiin lähes välittömästi. Saman kohtalon koki suurin osa pihalle komennetusta armeijasta. Linnakkeen tulevaisuus näytti jo synkältä, mutta kaikeksi onneksi osa asevoimista oli nukkumassa, noutamassa varusteita, tai muuta, koska salissa riitti vielä muutamia tekemään vastarintaa ansojen läpi päässeitä vihollisia vastaan.

Lasisirkkelien ja häkkiansojen jälkeen vihollisten taistelutahdon kovin terä oli tylsynyt. Pölyn laskeuduttua tulos on sotkuinen: asukkaita kuoli luultavasti parikymmentä, suurin osa sotilaita. Vihollisia tapettiin useampia kymmeniä, mutta useimmat lyötiin pakoon. Jäljelle jääneestä massasta ruumiita, ruumiinosia, varusteita ja karavaanin kauppatavaroita ei selvää ota itse pirukaan...



Teurastuksen jälkeen yhteisön taistelutahto on koetuksella, mutta sattumalta joku huomaa aiemmin vuoreen louhitun kymmeniä lähes valmiita asuinhuoneita - oville, jotka nyt lojuvat kaikkialla, on siis löytynyt loppusijoituspaikka! Tämä kovettaa yhteisen vimman jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Urakka on suuri, kestää useita kuukausia ennen kuin kuolleet on haudattu ja kaikki miasmaa kihisevät ruumiinosat on kannettu linnakkeesta ulos. Kovimpia koettelemuksia kokeneiden pinna on kireällä:

On myös rakennettava useita uusia hautakammioita ja niihin sarkofageja. Ansoja asetellaan lisää niin paljon kuin tarpeita riittää. Asevoimien miesvahvuus on tippunut alle puoleen. Hyvin mittavan savotan jälkeen pitkin nurmea levinneet tavaratkin saadaan johonkin järjestykseen. Toinen pyramidi rakennetaan, sentään hieman edellistä suurempi.

Vieläpä nyt, kun linnake on juuri käynyt tuhonsa partaalla, nimitetään eräs juustontekijä paroniksi! On ryhdyttävä aatelisarvon mukaisen asunnon rakentamiseen. Onneksi hiljattain eräs seonnut käsityöläinen rakensi lasista ja alpakanvillasta äärimmäisen arvokkaan tuolin.

Talven kääntyessä loppua kohti on tilanne palautumassa normaaliksi, jos turvallisuus tulevaisuudessa onkin vielä kaikkea muuta kuin varmalla pohjalla. 14 sotilaan joukko ja parikymmentä ansaa ei kenties pysäytä seuraavaa vainoojajoukkoa...

Vuosi 383

Talvi kääntyi jälleen kevääksi ja Tulon Erushidashin oli taas aika tehdä jokakeväinen varastoinventaario. Kirjoja tutkimalla selvisi että tilanne on hyvä jossei suorastaan erinomainen - ruokaa riittää vuosikausiksi ja viiniäkin riittää säilöttäväksi vaikka viime vuoden sienisato ei ollutkaan aivan parasta A-luokkaa. Metalliteollisuus oli hyvässä kuosissa ja Alàth nakutteli edelleen pajassaan ja mumisi jotain luista ja nahoista. Roskahuoneen nurkista löytyikin näppärästi muutama kissanpentu joista esi-isät olivat käskeneet pitää huolta joten ne päätettiin uhrata samantien Alàthin projektia varten. Kissan nahkoja ei kuitenkaan tarvittu koska jostain varastojen kätköistä löytyikin parkitsematonta siannahkaa joka pikaisesti parkittiin ja Alàthin projekti valmistui.

Stesokasënin adamantiinipiikit hurmaavat kaikki

Syvällä sijaitsevasta isosta hallista päätettiinkin tehdä samantien Stesokasënin arvolle sopiva suuri ruokailuhalli hopeisilla ovilla.

Pohjakerroksen ahjojen käydessä hehkuvan punaisena yötä päivää rupesivat teräsvarastotkin täyttymään ja niinpä päätettiin varustaa osa sotilaista teräksisellä sotisovalla ja aseistuksella. Kun hopeaakin sattui varastosta löytymään, saivat vasaraan tottuneetkin sotilaat kiiltävät hopeiset sotavasarat ja kasarmilta kuuluikin riemunkiljahduksia kun kuparisista hätäaseista päästiin eroon.

27. Slate saapui 23 uutta siirtolaista. Ovet avattiin ja vasta kun siirtolaiset olivat päässeet oven lähelle, huomattiin oven vieressä maastoutuneena kuuden goblinin väijytyspartio. Alath Esmulmouz, vasta 144-vuotias lasittaja houkutteli goblinit peräänsä ostaakseen muille siirtolaisille aikaa sisäänpääsyyn. Myös Kol Ilideshtan, metsänvartija yhdessä perkaaja Ilral Identaronin kera kävivät urheasti jousin goblineita vastaan ennen sotilaiden saapumista paikalle.

Kol ja Ilral pistivät nuolet lentoon

Myös Atis Bisoloslanin koira, Ustuth Logemonul ryntäsi urheasti goblinien kimppuun ja vei huomion muualle kun urheat ampujat jatkoivat nuolisateen jakelua iljettävien olentojen suuntaan. Kun armeija vihdoin pääsi paikalle, olivat goblinit jo tajuttomina ja urheat soturit kävivätkin rehdisti pistämässä tajuttomat goblinit puolen kilon paloihin, uutuuttaan hohtavilla teräsaseilla. Ainoaksi menetykseksi jäi Ustuth Logemonul joka kärsi kuolettavia vammoja ja tukehtui nopeasti taistelun laantumisen jälkeen. Rakastetun koiran urhea suoritus tienasi Ustuthille paikan ensimmäisessä hautaholvissa, jonka arkut tulivatkin samalla täyteen. Uuden kryptan rakennus lähelle äiti magman lämmintä syliä alkoikin samantien. Taistelun laannuttua olikin hyvä hetki järjestää pienet illanistujaiset Stesokasenin ympärillä. Kun viimein aamu koitti ja kaikkien päähän sattui kun tuomiopäivänä, huomattiin että arkkuun muurattiinkin väärä Ustuth - rusakko Ustuth Unalurist..

Saman tien paikalle saapuikin vankkuri suippokorvien mailta. Yhteisesti päätettiin että nyt olisi erinomainen hetki keräillä pihalta ammukset ynnä gobliniitit talteen ja vasta sen jälkeen miettiä kuinka näiltä metsän idiooteilta saisi parhaiten puuta nyhdettyä. Puut saatiinkin karavaanista talteen, mutta sen jälkeen hajamielinen neuvottelija tarjosi puista laatikollista aseita josta suippokorvat eivät juurikaan pitäneet. Good riddance. Kesä kolkutteli jo ovilla ja teräksen kannalta elintärkeää puuta saatiin rutosti.

Kuukausi kääntyi Hematiteksi ja Sakzul Keshzanegin valtasi jonkinnäköinen henki. Hengen tuoma inspiraatio sai Sakzulin veistämään kivifiguriinin linnakkeen legendaarisen kivitaiteilijan Mebzuth Slingeastin mestarillisen sormuksen veistosta. Figuriinin nimeksi annetiin Lamessheget.

Gabbropiikit ovat kauniita

Linnakkeen kasvamisen ansiosta päätettiin nimetä Stodir Mafolnimar pormestariksi. Pormestarin arvolle sopivia asumuksia päätettiin ruveta kaivamaan uuden ruokasalin viereen. 24. Malachitea saapui 13 siirtolaista.

15. Galena goblinit tulivat taas. Pieni kuuden gobon joukkio ei tällä kertaa päässyt yllättämään mutta yksi uusista tulokkaista jota ei oltu ehditty aseistaa kuoli taistelun tiimellyksessä. Verenvuodatuksen laannuttua ihmisten karavaanikin saapui paikalle.Hetkeä myöhemmin toinenkin asukki kuoli mysteerisissä olosuhteissa ja ennenkuin ihmisten karavaanin kanssa päästiin kaupoille, kidnappasi joku yhden lapsista.. Vuosi kääntyi syksyyn eikä ihmisten karavaanista löytynyt mitään mullistavaa. Puuta, toki, reilusti.

Aseseppä Unib Morcattenin valtasi ahjon ja hetken mietittyään ryhtyi puuhaamaan jotain, mumisten Lanirzethruk uudestan ja uudestaan. Jumalille kiitos, sillä Lanizethruk oli teräksinen miekka! Unibille henki ei kuitenkaan jättänyt mitään muistikuvaa Lanirzethrukin synnystä.

16. Sandstone. Lisää siirtolaisia. Vain 9 tällä kertaa. Onneksi ruokavarannot pullistelevat täytenä.

12. Timber. Goblinit päättivät ottaa kovat aseet käyttöön ja järjestivät piirityksen. Ilmeisesti maine on kiirinyt edellä sillä piiritysjoukot olivat suht vahvat - 16 goblinia.

Charge!

Goblinit luikkivat karkuun

Voittoisat joukot

Vain Sibrek Gamilmeng ei päässyt omin jaloin takaisin. Sibrekin vasen käsi oli jo aikaisemmin huonossa kunnossa mutta nyt meni oikea käsivarsi. Lääkärit toimivat kuitenkin nopeasti ja Sibrek oli jo muutaman viikon päästä harjoittelemassa muiden mukana.

Talven loppupuolella rupesi luolista kuulumaan kummia. Vanhoista taruista tuttu sininen myrkkyhämähäkki Pamene oli kuulemma herännyt ikiunestaan. Hyvät uutiset eivät tietenkään siihen loppuneet, vaan lähes samantien löysi minotauri Serid Piralslek Atkil Quamun linnakkeen. Pamene päätettiin jättää rauhaan mutta minotaurin kimppuun käytiin pää kolmantena jalkana.

Paikalle ehti ensimmäisenä Mestthos Zanossazir jonka päälle minotauri kävikin yllättävän lujasti. Mestthos taklattiin maahan ja minotauri tarttui kädestä kiinni. Seuraavana paikalle ehti Thob Ushatdakon, joka heilautti kirvestään ja minotaurin jalka lensi komeassa kaaressa. Tällä välin Mestthos oli ehtinyt jo takaisin pystyyn ja iski minotauria käteen. Thobin seuraava isku osoittautui kuitenkin kuolettavaksi kun se osui suoraan minotaurin selkärankaan jonka jälkeen peli oli selvä. Scarletdeeps - Serid Piralsek Atkil Quamun 6-0.

Pienen tutkimuskaivuun jälkeen löytyi myös laavaputki vähän lähempänä pintaa. Parempaa puolustusta tuskin voi tästä maailmasta löytää kuin kuuma laava ja täten ruvettiin suunnittelemaan laavapuolustusta. Talven loppuun mennessä oli tilat kaivettu mutta maanpäällinen suutin on vielä kesken ja pumput puuttuvat kokonaan.

Kevät koittaa, linnakkeessa 121 asukasta. Vuoden aikana syntyneet lapset:


14. Slate syntyi Olon Rigothudilille poika.
15. Slate syntyi Lorbam Umereralille tyttö.
1. Felsite syntyi Cog Uzolössekille tyttö.
9. Felsite syntyi Solon Konoslilumille poika.
17. Felsite syntyi Adil Litastrumimille poika.
23. Malachite syntyi Iden Thakgodenille tyttö.
9. Galena syntyi Lor Thimshursodelille poika.
19. Sandstone syntyi Zuntir Erarmosukselle tyttö.
2. Timber syntyi Dishmab Ulengoddomille tyttö.
1. Moonstone syntyi Sibrek Sokanlogemille  tyttö.
11. Moonstone syntyi Tulon Vododdomille tyttö.
10. Opal syntyi Deler Koldelerille poika.
25. Opal syntyi Ilral Identaronille tyttö.
6. Obsidian syntyi Ushrir Ezumigathille tyttö.
15. Obsidian syntyi Lorbam Umereralille tyttö.
19. Obsidian syntyi Solon Konislilumille tyttö.

offgame: otin autoloomin pois, vaikkei oo ees loomia..

Vuosi 382

Kevät alkaa perinteiseen tapaan neuvonpidolla: mitä seuraavaksi? Lehmän kokoinen ahmahirviö keskeyttää oitis jalon seurueemme neuvonpidon repien kaksi ja puoli kääpiötä palasiksi. Tämän myötä pulma ratkeaa ja on luontevaa rakentaa ensimmäiseksi kenttäsairaala ja kaivo. Onneksi puroon oli ymmärretty asentaa sulkuportit jo viime kesänä. Sisäänkäynnille asetetaan ovet.

Kevään vaihtuessa kesäksi saamme järkyttävän määrän siirtolaisia, väkiluku nousee kerralla yli neljänkymmenen. Jalkansa ahman kitaan menettänyt kivenhakkaaja-Mebzuthkin kinkkaa jo iloisesti pitkin käytäviä.

Ahman uhreja muistelevat ovat sen sijaan vähemmän pirteällä päällä. Jalokiviseppä-Èzum menettää surussaan järkensä valon ja paastoaa itsensä kuoliaaksi. Ruokasalissa tapellaan tämän tästä ja tunnelma on kireä. Puhteeksi louhimme eläinsuojat keittiöiden alle sekä aimo kasan kuparimalmia kahdesta suonesta. Lopulta tilanne rauhoittuu ja kuin kirsikaksi kakun päälle aseseppä Dishmab nakuttelee keskikesällä hopeasta kerrassaan erikoisen lakin.

Seuraavaksi kaivamme kivi- ja roskakuilun, jotta saamme kuljetettua puuhiiltä, liitukiveä ja marmoria masuuneille joutuisammin. Näitä tarvitaan teräksen valmistamiseen. Kuilun kaste on kuitenkin verinen, sillä joku pudottaa masuuneja kohentelevan Id Kivisepän päälle kivenjärkäleen jos toisenkin. RIP. Ehkä sen oven muistaa ensi kerralla laittaa alhaalla lukkoon ennen kuin alkaa heivaamaan tavaraa alas.

Punainen väri puhuu karua kieltään. Totisesti Scarletdeeps

Haltioilta vaihdamme puuta ja kangasta. Ihmisiltä ja kääpiöiltä edellämainittuja sekä lisäksi metallia ja hieman nahkaa. Puuta on saanut toistaiseksi hakattua ulkonakin, kun puusavotan on ymmärtänyt ajoittaa ahmojen siesta-aikaan.

Makuuhuoneita on koverrettu marmoriin tarpeeksi 162 kääpiölle. Lisäksi on rakennettu yksi korkea sali, jolle ei nyt ole oikeastaan mitään käyttöä. Ruokasalin viereen on koverrettu toinen sali, jossa osa kääpiöistä on ryhtynyt harjoittamaan sotataitoja pienissä ryhmissä. Sotaleikit eivät ole toistaiseksi tuottaneet kovin kummoista tulosta, mutta tulevaisuutta ajatellen se on varmasti välttämätöntä.

Portilla on nimittäin tavattu kolme maahista pahanteossa ja joka kerralla on moni kääpiö joutunut sairastuvalle. Toistaiseksi vammoista on kuitenkin toivuttu. Neljäs maahinen sen sijaan vei vauvan mukanaan. Se oli totisesti surun päivä, mutta onneksi niitä silkohapsia jäi vielä jäljelle yli puoli tusinaa. Kaikki ovat muuten tämän kallion sisällä syntyneitä, ensimmäisinä Alåth ja Ònul.

Maahisten lisäksi luolissakin on nähty outoja eläjiä: lihava graniittimies ja jättiläismäinen jänis. Lisäksi portilla kävi ilmoittautumassa  yksi pompöösi maahinen, joka lähti näyttävästä sisääntulosta huolimatta käpälämäkeen.

Ja aivan äskettäin muurari-Alåth alkoi nakutella pajassaan jotain kummallista...

Toinen vuosi takana. Pääluku 67, vainajia neljä lisää eli yhteensä viisi.

Vuosi 381

   Miksi kaivoimme? Koska se oli siellä!

Kevät

Vuoret, siis. Ja siinä ne ovat. Valkoiset kalliot vielä talven lumien peitossa, muita värejä maisemasta tuskin voi löytää, paitsi siellä täällä keltaisena malmit - kyllä, täällä on rautaa, emme joudu pelkkää multaa kaivamaan...

Raudan takomiseen on vielä pitkä tie. Seitsemän kääpiötä seisoo rinteessä vyötäröä myöten lumessa. Rinteessä seisovat myös vankkurit, joita viime viikot on raahattu tiettömien taivalten yli, pursuten tavaraa jota kotilinnakkeista suvaitsivat antaa mukaan; lähes käyttökelvottomia kuparisia työkaluja, tarpeetonta roinaa ja sellaista muonaa, että voi vain arvailla, kuka sitä söisi, ellei sitten me, joiden on pakko. Viinaa on, jumalille kiitos, vielä tynnyreissä runsaasti jäljellä.

Työhön, siis. Tavarat kasataan ensitöiksi kasoihin taivasalle, yhteen ruuat, toiseen tykötarpeet ja kolmanteen puutavara. Hangella vilisee liskoja ja muita ötököitä, kissaa ei tullut mukaan... Etelämpänä näyttää myös käyskentelevän tavallisen lehmän kokoinen ahma!

Lapiotyöt aloitetaan rinteen multaisessa maassa, johon tehdään huoneet viljelyksille. Keittiö ja muutama verstas pystyyn, vesipuhvelin suolet ja hevosensilmät tulille ja sitten päästään jo kiven kimppuun, ensimmäinen sali, taas vihdoin nukkumaan kallion alle.

Louhitusta kalkkikivestä syntyy hyvää tahtia koruja, torvia ja sun muuta. Sikäli kun näitä joku haluta vaihtaa hyödyllisiin tavaroihin, rakennetaan osto- ja myyntiliike saman tien, ei pääse unohtumaan.

Kesä

Huone alkaa saada muotoaan maan sisällä. Joku kalkkuna jää tippuvan kivenjärkäleen alle, mutta lintu jää etupäässä ehjäksi. Seuraavaksi louhitaan työhuoneita ja keittiöt.

Kesä tuo tullessaan, paitsi jatkuvat rankkasateet, myös toiset seitsemän kääpiötä: jos jonkinlaista kalanperkaajaa ja lasinpuhaltajaa kotieläimineen-mikähän heidätkin tänne riivasi lähtemään? Ainakin saamme kalaa.

Kalaonni jää lyhytaikaiseksi, koska ahmahirviö raatelee yhden kalastajan kuoliaaksi ja toisen pitkäaikaiseen vuodelepoon. Varmaankin muutama ansa on tarpeen, kunhan saadaan rautaa tai lasia.

Ensimmäisten tapaturmien myötä tulee tarpeelliseksi kaivon rakentaminen. Pian on louhittu huone, jonne voidaan sulkuporttien avulla juoksuttaa purosta vettä: varsinainen kaivo voikin vielä odottaa, mutta saadaan sentään vettä talteen maan alle ennen talvea.

Syksy ja talvi

Raudan takomiseen on löydettävä vuorten sulana virtaava pohja. Onneksi kukaan ei louhi portaikkoja peruskallioon niin nopeasti kuin kääpiö! Sataviisikymmentä huoneenkorkeutta tulee matkaa. Luolia löytyy - yhdessä näkyy vilaukselta jokin valtava valkoinen hirviö. Aukko muurataan kiinni välittömästi. Hopeasuonia kivi kätkee sisälleen riittämiin, mutta koksia ei näy. Vasaroihin on siis ainekset, miekkoihin ei.

Talveksi rakennetaan teurastamo ja kaikki ruohoa syövät eläimet lyödään hengiltä. Ruokatilanne oli ruhtinaallinen ilmankin, mutta rehuongelma on näin ratkaistu. Lunta tuleekin jo taivaalta, kun karavaani kotipuolesta vihdoin saapuu. Onneksi rihkamaa on jo kertynyt, koska tavaraa löytyy ostettavaksi noin kymmenellä tuhannella, lasin valmistuksessa tuiki tärkeitä säkkejä ostetaan tusinoittain.

Ensi vuodeksi pyydämme tuomaan halkoja.

Talvella rakennetaan vielä syvimmälle tasolle suuri huone ja sinne ahjot. Hiekkaa näyttää löytyvän porteista kaakkoon päin.

Ensimmäinen vuosi täyttyy ja linnake on päässyt jotakuinkin jaloilleen, kuolonuhreja yksi.